Our Memory

Palais Royal, Lepotauko..

Kesäkuun lopussa eräs ystäväni J saapui luokseni Pariisiin kahdeksi viikoksi. Koko kesäkuu olin kuin muurahaisia pöksyissä, että hophop aika juokse jo. Samalla kun aika juoksi, tuntui aika matelevan.

Aloitimme vierailun pienillä yllätyssynttäreillä. En ollut ystäväni synttäreillä Pariisin takia, joten järjestin omat kemut pienessä studiossani. Vähän kuohuvaa, kakkua, vaahtokarkkeja ja sipsiä.. Ai niin, ja lähdettiinhän me sitten Louis Vuittonin after show partyihin. Mainittakoon, että oli miesten näytöksen jälkikemut..

Shoppailla ehdimme muutamaan otteeseen.. joka päivä? Ei kaiketi, mutta kyllä joka päivä taidettiin jossain piipahtaa. Metroa kulutimme aikalailla matkustamalla muunmuassa aquaboulevardille erääksi sunnuntaiksi. Piipahdimme myös riemukaaren päällä ja eräänä yönä kipusimme portaita pitkin Eiffel-tornin toiseen kerrokseen- kolmas kerros oli suljettu salamoinnin ja sateen vuoksi. 

Arc de Triophe

Riemukaaren päällä..

Kävimme moikkaamassa eläintarhan söpöläisiä ja kamalien eläinkauppojen ihania ja hellyttäviä pentuja ja muita eläimiä. Sydäntä raastava kokemus- meinasi sieltä toinenkin koira lähteä meikäläisen matkaan mukaan..

Mun näköinen koira.

RER-junalla siirryimme innoissamme Disneylandiin. Pientä väsymystä jo ilmassa, mutta se ei onneksi menoa haitannut!

Palais Royal, jumppatauko

Bongailtiin erilaisia autoja.

Öinen Seine tuli tuolloin hyvin tutuksi, kun isuimme pont des Artsilla nauttimassa illan viileydestä, hyvästä ruuasta ja musiikista. Vilkkuvasta Eiffelistä ja söpöistä Pariisilaispojista.

Pont des Arts.

Leffassakin ehittiin käymään ja tyylillemme uskollisina menimme katsomaan Ice age 4.. noh, joku voi olla 

toista mieltä, mutta huikea oli, ehkä siinä oli sitä kuuluisaa Pariisilaista charmia.

Tämän kaiken ohella ehdimme syömään makoisia aterioita ja jälkkäreitä ja vaikka mitä muita herkkuja. Laduréen macaronsit sulivat suuhun, eikä lähileipomon croissantteissa ollut valittamista. Aamun potkaisimme usein käyntiin smoothiebaarin smoothiella ja mukaanotetulla uunituoreella croissantilla.

Kahteen viikkoon mahtui paljon, niin paljon ja vielä jäi paljon koettavaa!

Iltaan valmistuminen.

Louvre

Louvre

Aika palata kotiin..

Trop chic!

Toisinaan suunnittelijat vain onnistuvat luomaan jotain niin kaunista että silmä vain lepää. Jotain korunomaista ja sellaista jota ei halua käyttää ollenkaan, kun haluaisi vain katsella ja tuijottaa. Laittaa hyllylle koristeeksi, ettei vain likaannu. Célinen mallistosta löytyy tälläinen koruakin kauniimpi laukku ja pariisilaisten mukaan se on jopa trop chic! Käytännöllisen kokoinen, menee illalla, päivällä ja vaikka yöllä. Sopii asuun kuin asuun, niin sporttiseen kuin juhlavaankin. Mahtava ja käytännöllinen, WAU!

Fashionistat ovat ymmärtäneet tämän pienen Célinen box bagin kauneuden ja tuoneet pienen lisämausteen omaan pukeutumiseensa kaappaamalla laukun kainaloonsa tai olalle roikkumaan. Väliähän ei ole, onko menossa shoppailemaan, vaiko koiraa ulkoiluttamaan!

                                  Kuvakaappaus: google

Napoleonin viimeinen leposija

Kuullessani les Invalidesista en tiennyt mikä se on. Luulin sitä suoraan sanottuna invalidien hotelliksi, nimittäin oikea nimihän on L'Hôtel national des Invalides. No joo, tyhmä mikä tyhmä. Loppujen lopuksi rakennus paljastui isoksi sotamuseoksi, jonka yhteydessä on kirkko ja monia sotiin liittyviä sotamonumentteja. Nimensä se on saanut sotaveteraanien sairaalasta sekä vanhainkodista, joka käsittääkseni vieläkin toimii kyseisellä paikalla. Kyseistä rakennusta en tosin nähnyt, mutta vieraillessani siellä paljon oli remontissa ja huppujen alla. Lisäksi paikka on todella todella iso, huhhuh.

Itseäni kiinnosti kaikkein eniten nähdä Napoleonin hauta. No enpä nähnyt. Rattaiden kanssa oli täysi mahdottomuus päästä lähellekkään hautaa, ilman rattaiden tilapäistä hylkäämistä ja sehän ei kuulunut meikäläisen suunnitelmaan. Seuraavalla kerralla sitten. Haudan sijaan löytyi Napoleonin heppa Vizir täytettynä.. Luulin kyllä vähän isommaksi..

Eniten pidin entisten sotaheppojen/ sotilasratsastajien esittelystä. Hepat ja sotilasnuket olivat hyvin tehtyjä ja todella mielenkiintoisia, niitä olisi saanut olla vaikka lisää. Samoin mieleen painui entisiä sotaaseita, jotka olivat suoraan sanottuna aikas hurjia.. Ja hankalasti kuvattavia, yksikään kuva ei onnistunut.:(

Suosittelen jättämään rattaat suosiosta hotellille tai missä nyt sitten asusteleekaan tänne mennessään. Niitä on inhottava työntää sisäpihan mukulakivillä ja kaikkialle ei vain yksinkertaisesti ole hissiä, vaikka niin todellakin toivoisi. Jotain siis saattaa jäädä näkemättä.

 Ihan ylhäältä löytyi pimeä huone, joka oli täynnä entisiä valtakuntia ja maita yleensäkin. Linnoitusalueita. Onnistuneiden kuvien lukumäärän voi tosiaan laskea yhden käden sormilla..

 Katutaidetta Les Invalidesin edestä. Näitä kanattaa bongailla vieraillessaan pariisissa! Näistä tulee tosi hyvälle tuulelle! Mielikuvitusta on meinaan käytetty!!

Miau, paljasta pintaa!!!

Maailman tunnetuimpiin taidemuseoihin kuuluva Louvre oli TO DO- listallani jo ennen Pariisiin menoa. Niin, sinne tosiaan piti mennä jo huhtikuussa, sitten meno siirtyi toukokuulle. Kesäkuukin tuntui liian kiireiseltä astua taiteentäytteiseen kartanoon. Polvet alkoivat jo tutisemaan riittääkö aika Louvren kiertämiseen, mutta aivan viime metreiltä aikaa lopulta likeni.

Vähän erilaista taidetta.

Pääsin sisälle juuri ennen hirveintä ruuhka-aikaa ja 18 vuotiaana ei tarvinnut jonotella mitään lippujakaan vaan sai vain saapastella omistajan elein sisälle taidekamariin- jos nyt niin voi sanoa.

Suuntasin ensin askeleeni jonnekin maalaushuoneeseen tai käytäville tai siis huoneisiin.. Tai kun niitä huoneita oli paljon ja käytäviä vähän lisää, miten sellaista voi edes määritellä.. Ja olihan siellä ihan kiitettävästi jo ihmisiä esimerkiksi Mona Lisaa ei ollut mahdollisuutta päästä kuvaamaan.. Mutta kyllä se näkyi just siitä oikeesta kulmasta. Täytyy kyllä sanoa, että olin yllättynyt kuinka iso se oli, kun kaikki hehkuttaa aina sen pienuutta, joten odotin postimerkinkokosta teosta. No, ehkä A4:sta.

Tarkotuksena oli kiertää koko museo, mutta kiinnostus riitti loppujen lopuksi vain niihin taidemaalauksiin ja sitten joihinkin patsaisiin, sekä Egyptin aikakauden taiteeseen ja esineisiin. Se kyllä oli hienosti koottu ja tosi mielenkiintoinen.