Time of my life

Pariisi pähkinänkuoressa..

Saapumistani Pariisiin voisi sanoa legendaariseksi. Auto meinasi hajota matkalla lentokentältä studiolle. Hauskaa oli. Pariisi oli maaginen ja tippa oli linssissä kyllä muutamaan kertaan. Studio oli mahtava, asuinpaikka mahtava, kaikki oli niin mahtavaa. Tai olisihan oma pesukone ollut jees, mutta kaikkeen tottui..

4 kuukauteen mahtui paljon. Paljon enemmän kuin odotin. Paljon maagisia ja mahtavia hetkiä. Paljon muistoja, paljon kyyneleitä. Joukkoon mahtuu jopa röntgenkuvaukset ja ortopedillä käyminen. Kyllä kannatti kävellä!

Hetkiä on vaikea laittaa mitenkään tärkeys tai paremmuusjärjestykseen, mutta kyllä jotkut nousevat muistoissa ylitse muiden.

Hetket siinä saakutin pitkässä kaupan kassajonossa, joissa testattiin kärsivällisyyttä ja tahdonvoimaa. Eikä leipomosta aina päässyt sitä nopeammin.

 Noin viikko Pariisiin saapumisestani ylitin ensimmäistä kertaa Seinen kaverini ja hänen äitinsä kanssa. Sen jälkeen en tainnut muuta tehdäkkään. Se oli pelottavaa, mutta vapauttavaa ja siitä yritti imeä kaiken irti.

Ilman karttaa seikkaileena ne hetket kun ei ollut aivan varma missä oli ja jalat olisi voineet pudota matkasta jo muutama kilometri sitten- niin paljon sattui.. Maaginen ensimmäinen metromatka, olin varma että joutuisin jonkun jengin pahoinpitelemäksi raiteille köytettynä ja ryöstettynä- ei se sittenkään ollut niin kamalaa.

Sateinen ja Alaskaakin kylmempi Versailles oli huikea. Tai siis puutarha ja heppashow. Suu on kuivana vieläkin hyvinhoidetuista ja täydellisyyttä lähentelevistä hepoista- huhhuh. Ja kyllä sellainen suuri, hyvin hoidettu puutarha sopisi vaikka tänne Tampereelle.

Matka parc Asterixiin oli osoitus omasta kyvystä järjestää asioita ja uskaltaa lähteä jonnekin yksin. Sinne menemistä mietin pitkään. Ja aion mennä uudestaan ja uudestaan..

Ihanat kaksiviikkoa, kun ystäväni J oli perheensä kanssa matkassani mukana. Sain näyttää palan minun Pariisiani heille. Se kaksiviikkoinen on ikimuistoinen ja miljoonia muistoja sisältyy sille ajalle. Ei halua nostaa mitään huippukohtaa, kaikki olivat omalla tavallaan tärkeitä ja mieleenpainuvia.

Parhainta oli kävellä Seinen rantaa ja kuunnella turistipaattien lipuvan ohi. Parasta oli istua ja vain olla ja oppia. Oppia itsestään ja ympärillä olevasta elämästä. Kun lähdin Pariisiin, lähdin niin "hetken huumassa", että vasta lentokentällä tajusin mitä olikaan mennyt lupaamaan. Olin melkein 4kk yksin, ilman ystäviä lähellä ja se oli yllättävän virkistävää aikaa. Opin itsestäni paljon ja arvostukseni ystäviäni, perhettäni ja mitä ylipäätään omistan, kohtaan nousivat. Parasta oli oppia itsestään joka päivä jotain uutta. Ikävä oli välillä kova ja yhdessä vaiheessa meinasin lähteä aikasemmin kotiin, mutta en lähtenyt. Vietin sanoinkuvaamatonta aikaa elämästäni. Aikaa, jota ei voi pukea sanoiksi. Kuvatkaan eivät riitä kertomaan minun Pariisistani, antamaan vain suuntaa antavaa osviittaa. 

Viimeiset kaksi viikkoa juoksin ympäri Pariisia koittaen ikuistaa vielä viimeisetkin hetket muistiin ja kameralle.      
Juoksin paikasta toiseen kokeakseni vielä ne asiat, mitä oli jäänyt kokematta. Kuitenkaan Notre Dameen en koskaan ehtinyt..

Kotona odotti iloinen perhe ja sunnuntai aamuinen aamubrunssi tuliaisshamppanjoiden kera..

Se oli kokemus, joka pitää itse kokea ymmärtääkseen.

Napoleonin viimeinen leposija

Kuullessani les Invalidesista en tiennyt mikä se on. Luulin sitä suoraan sanottuna invalidien hotelliksi, nimittäin oikea nimihän on L'Hôtel national des Invalides. No joo, tyhmä mikä tyhmä. Loppujen lopuksi rakennus paljastui isoksi sotamuseoksi, jonka yhteydessä on kirkko ja monia sotiin liittyviä sotamonumentteja. Nimensä se on saanut sotaveteraanien sairaalasta sekä vanhainkodista, joka käsittääkseni vieläkin toimii kyseisellä paikalla. Kyseistä rakennusta en tosin nähnyt, mutta vieraillessani siellä paljon oli remontissa ja huppujen alla. Lisäksi paikka on todella todella iso, huhhuh.

Itseäni kiinnosti kaikkein eniten nähdä Napoleonin hauta. No enpä nähnyt. Rattaiden kanssa oli täysi mahdottomuus päästä lähellekkään hautaa, ilman rattaiden tilapäistä hylkäämistä ja sehän ei kuulunut meikäläisen suunnitelmaan. Seuraavalla kerralla sitten. Haudan sijaan löytyi Napoleonin heppa Vizir täytettynä.. Luulin kyllä vähän isommaksi..

Eniten pidin entisten sotaheppojen/ sotilasratsastajien esittelystä. Hepat ja sotilasnuket olivat hyvin tehtyjä ja todella mielenkiintoisia, niitä olisi saanut olla vaikka lisää. Samoin mieleen painui entisiä sotaaseita, jotka olivat suoraan sanottuna aikas hurjia.. Ja hankalasti kuvattavia, yksikään kuva ei onnistunut.:(

Suosittelen jättämään rattaat suosiosta hotellille tai missä nyt sitten asusteleekaan tänne mennessään. Niitä on inhottava työntää sisäpihan mukulakivillä ja kaikkialle ei vain yksinkertaisesti ole hissiä, vaikka niin todellakin toivoisi. Jotain siis saattaa jäädä näkemättä.

 Ihan ylhäältä löytyi pimeä huone, joka oli täynnä entisiä valtakuntia ja maita yleensäkin. Linnoitusalueita. Onnistuneiden kuvien lukumäärän voi tosiaan laskea yhden käden sormilla..

 Katutaidetta Les Invalidesin edestä. Näitä kanattaa bongailla vieraillessaan pariisissa! Näistä tulee tosi hyvälle tuulelle! Mielikuvitusta on meinaan käytetty!!

Everybody Can-Can

 

Pariisin punaisten lyhtyjen alueen kruunaa pieni punainen mylly, jonka useat tuntevat paremmin elokuvasta Moulin Rouge.

Pigallen punainen kruunu on jo alkanut haalistumaan. Mylly ei loista enää tavalla, jolla se hyvinä vanhoina aikoina loisti. Toki Moulin Rouge erottuu harmaasta ympäristöstään, jo pelkästään turistien siihen suunnattujen kameroiden takia.

Showta en käynyt katsomassa, mutta uskoisin sen olevan todella hieno. Kunnon vanhanajan cancaniä, niin ainakin sen toivon olevan.

Ps. Jos haluat leikkiä Marilyn Monroeta, Moulin Rougen edessä on ympyränmuotoinen tuuletusaukko jossa helma aivan varmasti hulmuaa.

Punanahkojen valloitus

 Aina kerran vuodessa Pariisissa kalpeanaamoista tehdään intiaaneja ja ravut keitetään tulipunaisiksi Seinen kapealla rannalla. Paris Plages pystytetään heinäkuun lopusta noin kuukauden ajaksi Seinen rannalla kulkevalle autotielle, joka luonnollisesti on suljettuna sen ajan.

Hiekkaa kuljetetaan tonneittain Seineä pitkin isoilla kanavalaivoilla ja ruokakojut pystytetään sopivin välein hiekkakorokkeiden väliin. Vesipisteistä saa tapella hiekkaisten lasten kanssa ja sumutesuihkutkin ovat aika täyteen ängettyjä.. Kaduilla saa melkeimpä jonottaa päästäkseen eteenpäin. Niin täynnä se on.

Aikuisille on tuotu ihania lepotuoleja, joihin päästäkseen on oltava ensimmäisenä aamulla liikenteessä ja toivoa ettei pissahätä yllätä..

JII HAA! Ihan hullun ihana paikka.. Aamulla kaupan kautta eväät mukaan ja aurinkoon bikineissä kölliin. Tosin, aurinkovoidetta kannattaa oikeasti lisäillä useammin kuin kerran päivässä ettei pala ja muutu ravuksi kuten meikäläinen.. Tai illalla sen vasta huomasi. Tunsin itseni viisaaksi suomalaiseksi katsellessani punaista rintakehääni ja erittäin arkoja polvitaipeitani. Eikö sille palamisella voisi olla joku rajoitettu määrä kuten kerran elämässä tai edes kerran kesässä eikä yhtään enempää.. Huoh, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!

Just wanna have fun

Tivoli on saapunut Pariisiin. Tuileriesin puistoon on rakennettu iso tivoli, josta löytyy laitetta ja ruokapaikkaa toisensa perään. Yksittäinen lippu ei ole kovin kallis, mutta kun jokaiseen laitteeseen pitää ostaa oma, niin kyllä niillä hinnoilla Särkänniemen lippu voitetaan.

Tivolille löytyy oikeasti hyväkin syy. Sillä juhlistetaan Fete des Tuileriesia ja se on auki aina elokuun 19. päivään asti.

Mielettömmimmät suoritukset löytyvät tivolin perältä, jossa kohoaa muunmuassa tukkijoki. Keskivaiheilta löytyy hassuttelutalon tapainen lapsille ja ymmärtääkseni lapsenmielisillekin leikkipaikka, joka kohoaa yllättävän korkelle. Tässä tivolissa vain mielikuvitus on rajana!