Sunnuntaina päätin olla pirteämpi, vaikka herätessä ei siltä ihan tuntunut.. Ilma oli inhottavan pilvinen ja päivälle oli luvattu sadetta. La défensissä on kauppakeskus Les quatre temps, jonne olen halunnut mennä jo pitkään ja se sattuu olemaan auki ja ei se nyt nin pitkällä ole, heti Riemukaaren takana.. Näin ajattelin kun lähdin tallustamaan sinne.. Matkani poikkesi leipomon kautta jardin des tuileriesiin ja sieltä Champs-Élyseelle.. Sieltä pongailin kaikkea kivaa, mm. halvan karkkikaupan- ranskalaisten mittapuulla.. Ja pikkuveljelle vähän tuliaisia!
Riemukaaren ohi päästyäni saavuin avenue de la grande arméelle ja sen jälkeisiä katuja en sitten muista. Muistan vain, että se katu jatkui ja jatkui. Katsoin metrokarttoja vähän väliä ja ihmettelin, että missä vaiheessa se kauppakeskus eteen tupsahtaa. Kuvittelin olevani jo la Défensissä.. Monen monta askelta myöhemmin saavuin Seinen ylittävälle sillalle ja lopulta saavuin tähän niin sanottuun tulevaisuuden kaupunkiin. Tai kaupunginosaan, en ole ihan varma mikä se on. Ihan täysin erilainen kuin se Pariisi, minkä kaikki kuvittelevat päässään. Rakennettu autoteiden päälle ja lasitaloja ja kummallista taidetta. Mutta vau, oli se silti hieno. Kyllä hymyilytti tooosi paljon. En kyllä ole aivan varma kumpi hymyilytti enemmän. Se, että olin oikeasti päässyt perille vai paikan outous..
Illalla sitten googletin tuon matkani pituuden ja puhutaan nyt sitten yhteensä yli 20 km.. Kyllä jalkoihin sattuu vielä tänäänkin, mutta oli sen arvoista. Pikku veljelle löytyi tuliaisia, tuli kuntoiltua ja nähtyä vähän Pariisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista.