Näytöksen ja pienen tallivierailun jälkeen halu päästä ratsastamaan oli aika korkealla. Olotilaa ei helpottanut Versaillesin suuri puutarha, joka on kuin luotu pienelle ratsastuslenkille.
Puutarha oli upea. Sanoinkuvaamaton ja iso. Todella iso. Ilman karttaa ei pysy kärryillä, tosin en pysynyt kyllä kartankaan kanssa..
Puutarha oli ehdottomasti upeimmillaan musiikin soidessa ja suihkulähteiden herätessä eloon. Muutama paikka oli pakko juosta uudelleen katsomassa, että sai kuvat niistä toimivista suihkulähteistä.
Koko puutarha tulvi vettä joka suunnasta, satoi ja tuuli. Ei yhden, eikä kahden kerran verran sateenvarjo kääntynyt nurinkurin. Siinä sitten läpimärkänä sitä kääntämässä.. Kateeksi kävi sadetakillisia ja sähköautolla kulkevia henkilöitä.
Jotain oli pakko jättää seuraavaan kertaankin. Ihan vain lupauksena palata uudelleen. Itse linnaan en malttanut mennä, tosin käymättä jäämiseen vaikutti enemmän sisäänpääsy jonon pituus kuin seuraava vierailu kerta. Jono oli pitkä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista.